SOUTHSIDE LOUNGE
Juttutupa, Helsinki 8.2.2025
Puhelin pirahti lauantaiaamuna ja luurin toisessa päässä oli Heikki Hämäläinen, joka kertoi Southside Loungella olevan keikka illalla Helsingin Juttutuvassa ja tiedusteli halukkuuttani lähteä paikalle. Koska mitään virallista ohjelmaa ei tiedossa ollut, lupauduin mukaan, sillä edellisestä näkemästäni keikasta oli tovi jo vierähtänyt. Olisihan se pitänyt arvata, että muusikot ovat juonia miehiä: kyse ei suinkaan ollut matkaseurasta vaan he tarvitsivat roudaria. Asia selvisi vasta Helsingin valojen näkyessä horisontissa. En uskaltanut hypätä autosta pois moottoritienopeudessa, vaan lupasin olla apukätenä.
Southside Lounge soittaa sähköistä 50-luvun bluesia, ajalta, jolloin heidän omien sanojensa mukaan miehet olivat miehiä ja soundi lähti soittajien sormesta. Juice Leskinen kiteytti asian seuraavasti: “Siinä soitti mies ja vehkeet eikä pelkkä nimi.” Bändin muodostavat monista turkulaisista bändeistä tutut soittajat. Rumpali Olli Rantanen on soittanut Kosmomenissä, basisti Esa Salminen muistetaan West Coast Bluesista, laulaja-kitaristi Sakke Kurki soittaa Hurjan Pojan Koti -bändissä, harpisti Heikki Hämäläisen listalta löytyvät mm. Kosmomen, Private Practice sekä West Coast Blues, ja kitaristi-laulaja Jussi Jylkkä on hänkin Kosmomenin miehiä. Pianisti Ismo Laakso tuskin suurempia esittelyjä kaipaa, sillä hän on soittanut kotimaisista nykymuusikoista varmaan kaikkien kanssa, pois lukien mahdollisesti vain Matti & Teppo.
Kahden erityylisen laulavan kitaristin johdosta tututkin kappaleet saavat tuoreen ilmeen. Kurki on hillitty, hallittu vanhempi valtiomies, joka ei liikoja intoile vaan tekee soittimillaan sen mitä tarvitaan. Jylkkä puolestaan piiskaa Stratocasteriaan nuoruuden innolla ja täyttää tyhjät paikat tarvittaessa originellilla kitaroinnillaan. Hänen tavastaan laulaa löytyy vaikutteita Buddy Guylta, etenkin Guyn tavaramerkkinä olevat korkeat äänet. Kitaran tone puolestaan on lainattu myöhempien aikojen Eric Claptonilta. Bändin tukijalka on Rantanen-Salminen -kaksikko, joista ensin mainittu on Charlie Watts -tyylinen kellosepän tarkka rumpali ja jälkimmäinen puolestaan lipuu bassoineen musiikin mukana. Hämäläinen kuorruttaa kaiken tasokkaalla harpunsoitollaan. Kattauksen kapellimestarina Laakso pitää langat käsissään ja saa bändin toimimaan kuin hyvin öljytty 2-tahtimoottori.
Illan ohjelmistossa oli perusjampalle tarkoitettuja standardeja, kuten I’m Ready ja Tore Down, mutta myös hieman harvinaisempia kappaleita. Juttutupaa silmällä pitäen oli repertuaaria laajennettu svengaavilla kappaleilla, kuten Hey Little Girl (Professor Longhair), Fat Man (Fats Domino) ja Congo Square (Sonny Landreth). Vaikka Elmore Jamesin Stranger Bluesin paras versio on mielestäni aina ja iankaiken Fleetwood Macin “Boston Tea Party Part Two” -levyllä oleva veto, niin ei nyt kuultu tulkinta ollut suinkaan huono. Long Distance Call -sävellyksessä Kurjen laulun ja Jylkän kitaran vuoropuhelu on sovituksellisesti hieno idea.
Toisen setin alussa lavalle astelivat vain Kurki, Rantanen ja Hämäläinen. He soittivat kolmistaan muutaman Big Joe Williamsin kappaleen, joiden suola oli Kurjen soittama Big Joeksi nimetty 9-kielinen Les Paul. Ensiksi kuultua Baby Please Don’t Go’ta ei edes esitelty, sillä se on kaikkien tuntema. Triona soitettu versio upposi kansaan kuin pizzaleikkuri Calzone-pizzaan. She Left Me A Mule To Ridea terästettiin Rantasen soittamalla mandoliinilla. Kurki esitti soolona Sugar Maman, jonka aikana loput bändistä hiipivät lavalle ja kappale vaihtui salakavalasti Shake Your Boogieksi muiden soittajien liittyessä mukaan.
Kun ensimmäisessä setissä helmet oli tarjoiltu melkein alkumetreillä, niin toisessa setissä paras oli jätetty viimeiseksi. Oikeasti kyseessä oli encore, Jylkän tulkitsema Howlin’ Wolf -kappale Wang Dang Doodle oli loistava.
Koska soitto piti lopettaa klo 21.00, näin tehtiin, ja allekirjoittanut alkoi roudata kamoja autoon sillä aikaa, kun musiikista kylläinen yleisö poistui hyvillä mielin Helsingin yöhön.
Levyjä kyselleiden henkilöiden täytyy odottaa vielä tovi, mutta ei kauan, sillä Southside Lounge on menossa keväällä studioon purkittamaan musiikkia. Tulevalle CD-EP:lle on tulossa bändiraitojen lisäksi myös Big Joe Williamsin hengessä soitettua trio-meininkiä.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 2/2025)
Kuva: Southside Lounge (c) Riku Metelinen
